Into Konrad Inha

12.11.1865 - 3.4.1930

1865 Konrad Into Nyström syntyy 12. marraskuuta Virtain Jäähdyspohjassa Valkeajärven talossa henkikirjoittaja Johan Abraham Nyströmin ja hänen vaimonsa Clara Charlotta Wikmanin yhdeksäntenä lapsena.

1874 Clara Charlotta kuolee 12. synnytykseensä.

1875 Nyströmit muuttavat Ikaalisiin, mutta viettävät edelleen kesät Virroilla.

1877 Into siirtyy edellisenä syksynä aloittamastaan Tampereen reaalikoulusta Suomalaiseen normaalilyseoon Hämeenlinnaan.

1881 J. A. Nyström muuttaa eläkepäivikseen takaisin Virroille.

1883 Intolla on kuudennen luokan kevättodistuksessa täydet kympit uskonnossa, suomessa, äidinkielen kirjoittamisessa, latinassa, saksassa, maantieteessä, historiassa ja piirustuksessa; keskiarvo on 9,17. Samana kesänä isä kuolee.

1884 Into kirjoittaa koulupoikana pienoisromaanin Lähetyssaarnaaja, jonka kustantaa seuraavana vuonna Hämeen Sanomat. Samoihin aikoihin Into kääntää Francois-René de Chateaubriandin Atalan, joka ilmestyy hänen veljensä Usko Nyströmin kustantamana.

1885 Into kosii Aini Bonsdorffia, jonka isä, matematiikan yliopettaja torjuu yrityksen. Into ryhtyy opiskelemaan estetiikka, suomea ja historiaa Helsingin yliopistossa.

1886 Kesällä Into tekee polkupyörämatkan Saksan halki Sveitsiin. Matkakuvaukset julkaistaan Uudessa Suomettaressa samana kesänä. Syksyllä hän vaihtaa aineyhdistelmänsä maantieteeseen, geologiaan ja kemiaan.

1887 Into aloittaa avustajana ruotsinkielisessä ja suomenmielisessä Finlandia-lehdessä ja ryhtyy käyttämään nimeä Into Konrad Inha. Hänen sisarensa Inha Luciina oli kuollut viisivuotiaana v. 1869 Inton ollessa kolmen vuoden ikäinen.

1888 Inha saa lyhytaikaisen paikan Päivän Uutisista. Vielä samana vuonna tarjoutuu uusi paikka Uuden Suomettaren ulkomaanosaston aputoimittajana.

1889 Inhan aloittama polkupyörien välityskauppa on vilkkaimmillaan. Lokakuussa Inha matkustaa Etelä-Baijeriin Grönenbachiin opiskelemaan W. Cronenbergin valokuvauksen oppilaitokseen. Pettyneenä opetuksen antiin hän jatkaa Wieniin saamaan oppia E. Jaffé ja A. Albertin ateljeessa. Inha palaa Suomeen Italian kautta.

1890 Tammikuussa Inhalle tarjotaan Uudesta Suomettaresta toimittajan sijaisuutta kesäksi ja syksyksi; marraskuussa paikka vakinaistetaan.

1892 Atelier Apollon omistaja K. E. Ståhlberg palkkaa Inhan kuvaamaan Pohjois-Suomen maisemia. Marraskuun lopulla Ståhlbergillä on valokuvanäyttely, jossa on esillä 80 Inhan valokuvaa.

1893 Kesällä Inha kuvaa Itä-Suomen maisemia; loppuvuoden valokuvanäyttelyssä ne saavat suuren menestyksen. Jonas Lien teos Pahuuden voimia ilmestyy Inhan kääntämänä.

1894 Huhtikuussa Inha lähtee K. F. Karjalaisen kanssa Vienan Karjalaan; rahoittajina ovat Ståhlberg ja Suomalaisen Kirjallisuuden Seura. Inhalla on tuomisinaan yli 200 valokuvaa, joista puolet on esillä onnistuneessa näyttelyssä marras-joulukuussa. J. Lien Niobe ilmestyy Inhan kääntämänä.

1895 Inha valokuvaa Suomea lähes koko vuoden  ja teettää matkojaan varten erikoisvalmisteisen, tukevan polkupyörän. Suomi kuvissa ilmestyy vihkoina 1895-96.

1896 Inha ostaa Väinö Wallinin kanssa Kyläkirjaston kuvalehden B-sarjan. Lehti siirtyy heille seuraavana vuonna.

1897 Huhtikuussa Inha matkustaa Ateenaan selostamaan Uuden Suomettaren kirjeenvaihtajana Kreikan ja Turkin välistä sotaa. Syksyllä ilmestyy reportaasikirja Hellas ja helleenit.

1898 Ainonpäivänä 10.5. Inha lahjoittaa Aino Krohnille (sittemmin Kallas) hopeakorun, jonka vienalaisesta helmestä hän on maksanut kiväärin ja 10 ruplaa. Aino ei palauttanut korua, muttei hyväksynyt kosintaakaan.

1899 Inha matkustaa Lontooseen selostamaan kirjeenvaihtajana buurisotaa. Maantieteellinen teos Kreikka ilmestyy 1899-1901.

1900 Pariisin maailmannäyttelyssä on esillä Inhan ottama valokuvasarja suomalaisesta maanviljelyksestä.

1901 Inha myy osuutensa Kyläkirjaston kuvalehdestä Väinö Wallinille, mutta jatkaa lehden toimittajana vuoteen 1905.

1902-04 Johann H. Pestalozzin pääteos Lienhard ja Gertrud ilmestyy Inhan kääntämänä.

1903 Inha ostaa Karjalohjalta huvilan, josta joutuu luopumaan seuraavana kesänä.

1905 Nokialla johtaja Antti Ahlbergin luona vieraillessaan Inha saa hysteerisen kohtauksen öisen ukkosilman takia; isäntä toimittaa hänet Pitkäniemen mielisairaalaan. Myöhemmin Inha hakee lisähoitoa ja ryhtyy vapaaksi kirjailijaksi ja toimittajaksi.

1906 Keväällä Inha muuttaa Hämeenkyröön Väinö-veljen luo, syksyllä masennuksesta kärsivänä helsinkiläiseen Kammion sairaskotiin. Loppuvuodesta hän muuttaa Usko-veljen luokse. Inhan teos Balkanin niemimaa ilmestyy 1906-07.

1908 Inha asuu Mikonkadulla Kaisaniemen puiston vieressä ja kuvaa Helsinkiä WSOY:n toimeksiannosta. Inhan piirtämä Kansakoulun karttakirja ilmestyy Valistuksen tilaamana. Inha kääntää Roald Amundsenin Luoteisväylän ja Albrecht Wirthin Maailmanliikkeen.

1909 Inhan matkakertomusten valikoima Suomen maisemia ilmestyy. Kansanvalistusseura julkaisee maantieteellisen teoksen Saksanmaa neljänä vihkona 1909-10. Inha kääntää Raoul H. Francén Kuvia metsän elämästä.

1910 Helsinki-opas ilmestyy Inhan laatimana.

1911 Vienan matkan kuvaukset julkaistaan teoksena Kalevalan laulumailta. Samana vuonna ilmestyvät Inhan toimittama Lasten ihmeitten kirja sekä hänen kääntämänsä A. W. Ungerin Kirjan synty. Toimitustyö Maailman ihmeet I-IV ilmestyy vuosina 1911-13. Valkeajärven tila myydään W. Rosenlew & Co. Ab:lle.

1912 Inhan maantieteelliset teokset Islanti, tarun ja runon maa sekä Jään ja tulen pohjola ilmestyvät, samoin hänen toimittamansa Maantiede ja löytöretket I.

1913 Inha muuttaa veljensä Onni Nyströmin luo ja kesäksi Padasjoelle; hän hankkii Päijänteelle oman purjeveneen. Talveksi hän muuttaa Lohjanjärven rannalle Jalavien kesähuvilaan. A. Liliuksen Eräretkillä Kanadassa ilmestyy Inhan kääntämänä.

1914 Inha muuttaa Virroille Äijännevan Uskaliin Onni Tarjanteen kesäasuntoon. Maantiede ja löytöretket II ilmestyy, samoin käännös Ernest T. Setonin kirjasta Rolf salolla.

1915 Tarjanteiden tultua kesänviettoon Inha muuttaa Vaskivedelle ja sieltä seuraavana kesänä Jäähdyspohjan Syrjänniemeen.

1916 Lohjanjärveltä Jalassaaren Kivessalmesta Inha ostaa palstan, jolle rakennuttaa pienen talon. Hän asuu siinä vuodesta 1917 vuoteen 1925 erakkona, töitä tehden. Suomennoksina ilmestyvät C. G. D. Robertsin Aarniometsän sydän ja Setonin Harmaan karhun elämäntarina.

1917 Inhan toimituksina julkaistaan Löytöretkillä I-II ja käännöksinä Robertsin Eläinvaltiaita, Setonin Kaksi partiopoikaa sekä Stewart E. Whiten Virginia.

1918 Inha suomentaa J. Huret'n teoksen Berliini ranskalaisen kuvaamana sekä Robertsin Ylämaan kansaa. Seuraavana vuonna ovat käännösvuorossa W. Bloemin Rautainen vuosi ja Setonin Eläinten sankareita. Tiede ja elämä I-IV ilmestyy Inhan toimittamana vuosina 1919-22 ja Suuret keksijät I-II vuosina 1920-21. Vuonna 1922 Inha kääntää F. A. Talbotin teoksen Uusimpia keksinnöitä, Mark Twainin Jenkkejä maailmalla I-II ja F. A. Vanderlipin Miten Euroopalle nyt käy?.

1923 Maantiede ja löytöretket III ilmestyy.

1925 Inha kääntää Setonin Viirihännän, Amundsenin Ilmojen halki leveysasteelle 88 (yhdessä Eino Voionmaan kanssa) sekä teoksen Tekniikan voittokulku I (osittain myös osat II ja III). Suomen maisemien toinen kuvitettu painos ilmestyy. Inha muuttaa Helsinkiin Ratakadulle.

1926 Maantiede ja löytöretket-sarjan viimeinen, IV osa ilmestyy, samoin Setonin teoksen käännös Se vanha hopeanharmaa. Seuraavan vuoden käännöstöitä ovat W. H. Hudsonin Vihannissa asunnoissa ja Charles Lindberghin "Me", lentokoneeni ja minä.

1927 1927: Inha tekee viimeisen kesäretkensä Hämeenkyrön Soinilaan Väinö-veljen perheen luo Indian Price -moottoripyörällä.

1928 Inhan käännöksinä ilmestyvät Hall Cainen Sovitus, Claes Lindskogin Kreikkalaisia jumaltaruja ja satuja sekä Louis M. Montgomeryn Pieni runotyttö ja Runotyttö maineen polulla. Vuonna 1929 julkaistaan suomennoksina  Palle Huldin teos Pallen matka maailman ympäri 44 päivässä, M. Johnsonin Safari ja H. G. Selfridgen Kaupan voittokulku. Seuraavana vuonna ovat vuorossa James Fenimore Cooperin Vakooja ja H. A. Franckin Pennittömänä maailman ympäri. Postuumeina ilmestyvät vielä J. Gollombin teosten käännökset Lontoon poliisi ja Pariisin poliisi.

1930 Into Konrad Inha kuolee leukemiaan Helsingissä 3. huhtikuuta. Hänet haudataan Hietaniemen hautausmaalle.

 

Lapsuuden aamuhohteiset ajat Valkeajärven tilalla

I. K. Inha kuvaili aikamiehenä lapsuutensa maisemia Virroilla 1870-luvulla, kun Tampereen laivat pysähtyivät Visuvedelle ja matkustajat jatkoivat kyytihevosella pohjoista kohti. Monikin tuli pysähtyneeksi Jähdyskylän kohdalla, joka oli ensimmäinen Virtain pitäjää ja samalla Vaasan lääniä. Näin jatkuu Kansanvalistusseuran kalenterissa 1916 julkaistu teksti:

 

Ehkä hän jo hetkisen seisautti rajalla, sillä paitsi vaakunapatsaitten liutaa näki hän siinä huomiota herättävän kauniin maiseman, tämän kirjoittajan kotitalon, kahden järven välisellä mäellä, korkeat vuorijonot taustana, joka puolella lehtoja ja hakoja, yläviä vainiopöytämiä ja niistä syviin notkoihin viettäviä vihantia kukkapenkkoja...

 

Kun Inha itse palasi myöhemmin Jäähdyspohjan maisemiin, hän kertoo muistaneensa lapsuutensa aamunhohteiset ajat herkkine iloineen ja orastavine ymmärryksineen.

Tuo lapsuus kului suuressa sisarusparvessa. Nyströmeillä oli tapana antaa lapsille sekä syntymäpäiväksi osunut kalenterinimi että suomalainen nimi. Näin katraaseen kuuluivat Ilma, Saima Albertina, Julian Toivo, Aina Johanna, Aleksander Väinö, Kanutus Onni, Sakris Usko, Inha Luciina, Konrad Into, Helma Abrahamina, Urban Solmu ja Impi Margareta. Myöhemmin J. A. Nyströmin toisesta avioliitosta syntyi vielä Tyyni Maria.

Inhan sanotaan perineen äitinsä taiteilijanlahjakkuuden ja kiintyneen isäänsä riippuvuuteen asti. Valkeajärven talossa harrastettiin jäähdyskyläläisittäin erikoisia asioita. Isä soitti pianoa, viulua ja huilua, luki historiaa ja maantiedettä käsitteleviä teoksia, maalasi ja otti valokuvia, avusti kirjoituksillaan Dagbladetia, metsästi ja kalasti. Äiti oli kotonaan saanut oppia pianonsoitossa ja ranskan kielessä. Isä ja äiti sekä vanhemmat sisarukset puhuivat keskenään ruotsia, nuorempien kuten Konrad Intonkin puhekielenä oli suomi.

Huviretket olivat suosittuja säätyläisten piireissä. Niitä tehtiin tietenkin läheisille Toriseville; siellä keitettiin kahvia, nautittiin virvoitusjuomia, syötiin appelsiineja ja laulettiin. Mukana oli usein myös kesävieraita. Vakavasti keskusteltiin siitä, eivätkö Torisevat sentään olleet kauniimmat kuin ruoveteläisten Koverojärvi. Kesäisen kahvikestin ääressä vedettiin armotta esiin Runeberg, joka Heinäkuun viidennen päivän runossaan on antanut virtolaisille oivan valtin: Kuin jalot täällä Virtain veet....

Torisevalla käytiin Inhan mukaan myös haaveilemassa, vaikkei kotipitäjän nuoriso yleensä niin romanttista ollutkaan. Toki huviretkiä tehtiin myös Ruoveden Helvetinkolulle. Inha oli mukana herraskaisen nuorison retkillä, mutta vaelteli usein myös yksinään.

Valkeajärven puutarhaan oli isä-Nyström hankkinut ulkolaisia puulajeja; hänen istuttamansa sembramännyt kasvavat Karsasjärven rannalla vielä nykyäänkin. Marjapensaitten erikoislaji oli vihreä viinimarja. Puitten siimekseen olivat lapset rakentaneet istumapaikkoja, majoja, joilla oli runolliset nimet: Suloisuus, Salaisuus ja alimpana järven rannassa Kaipaus.

Tutkimusmatkailijoiden kuvaukset saivat Inton mielikuvituksen liikkeelle, ja kotikylä sai esittää kaukaisia paikkoja. Into rakensi itselleen Austraalian alkuasukkaiden kaatumattoman veneen. Kotinsa lähelle pojat rakensivat kerran paalumajan neljän koivun varaan, mutta tuuli repi alkuasukkaiden rakennuksen kohta alas.

Myös Pohjola kiinnosti nuorukaista. Hartaasti pojat kuuntelivat, kun vanha metsänhoitaja totilasien ja pöllyäväin piippujen piirissä talvi-iltoina jutteli Lapin luonnosta, elämästä ja porolla ajamisesta.

Into kulki Jäähdyspohjan metsissä milloin raskaan kameran, milloin kynän, vesivärin ja piirustuspaperin, milloin pyssyn kanssa. Kirjassaan Suomen maisemia hän kertoo, miten hän Jäähdyspohjassa solmi varhaisen tuttavuutensa luonnon kanssa kierrellen kesällä paimenpoikain keralla tilan laajoja maita ja tutustuen niiden joka soppeen. Varhain pääsivät pienetkin pojat miehisen nuorison kanssa metsälle:
 

 

 Kun itsekin sain pyssyn, kuljin vielä laajemmalta, vaikken niinkään riistan vuoksi kuin saadakseni soudella näillä vienoilla vesillä ja tutustuakseni yhä uusiin syrjäisiin kulmiin, joiden puronvarret vehmaine niittyineen, ahovesakot, vuoret hongikoineen, korvet, yökuutamot autereineen ja kaikki säät ja valaistukset kutoivat mieleeni runoutta.

 

Copyright © 2005 Jäähdyspohjan kyläyhdistys ry.