I. K. Inha

Torisevan puolesta
 

Kotikylän maisemista Torisevan rotkojärvet olivat Inhalle ehkä rakkaimmat, siksi usein hän niiden rantoja kuvasi kynällään ja kamerallaan. Toriseva sai Inhasta vakaan puolestapuhujan; sata vuotta on tosin kulunut eikä järviä ole vieläkään kokonaan rauhoitettu.

Tyyni-sisar Torisevalla. I. K. Inhan valokuva n. 1890-luvulta.
Kuva Aamu Nyströmin arkisto/Jäähdyspohjan kyläyhdistys ry.

Suomi kuvissa -teos ilmestyi kahtenatoista vihkona vuosina 1895 – 96. Tuohon Suomea esittelevään sarjaan Inha oli ottanut kolme aihetta Virroilta: Torisevan, Vaskiveden lapinrauniot sekä virtolaisen kirkkoveneen. Kuten sarjan muutkin kuvat, oli kotiseudun nähtävyydet tekstitetty suomeksi, ruotsiksi, venäjäksi, ranskaksi, saksaksi ja englanniksi.

Torisevaa käsittelevään pieneen kuvatekstiin oli Inha saanut kohtalokasta tunnelmaa: ainoastaan se järvi, joka ei ollut yksityisellä maalla, oli säästynyt kaskeamiselta ja halkojen hakkaamiselta. Torisevan maisemakuva koristi Uuden Kuvalehden kantta vuonna 1896. Lapsuuden romanttiset erämaajärvet Inha esitteli myös Suomen maisemien toisessa painoksessa 1925. Inha kokosi Suomen maisemien aineiston aikaisemmista muissa yhteyksissä ilmestyneistä kirjoituksistaan. Toista laitosta varten hän teki tekstiin karsintoja ja tiivistyksiä.

On mielenkiintoista lukea Inhan teksti Kolme Torisevaa Kansanvalistusseuran kalenterista vuodelta 1916. Se on sanomalahtimiesmäinen, ajankohtainen, kantaaottava. Inha kertoo, miten
"... tuo sammuva iltarusko vuorimuurin korkealla otsalla sytytti lemmen, sai heltymään mielialan herkän kanteleen ja tunnelman pukeutumaan ballaadiksi tai vanhaksi ritaritaruksi."
Korvaamattomalta tuntui nuoruudessa se vahinko, kun hakattiin maahan se vanha kuusikko, joka oli järven eteläpään jylhä koristus.

Lisää oli tulossa: Alaisen Torisevan länsirannalle rakennettiin torppa, jonka asukkaat raivasivat maata muuttaen maisemaa. Uusi kova isku oli suuri kaski, jonka jättämää aukkoa haikeasti surtiin. Vaikkei järven pohjoispäässä oltu tehty tuntuvia hakkuita, tuntui Toriseva Inhasta olevan raunio siitä, mitä se ennen oli ollut. Maisema oli saanut ylleen arkivalaistuksen, käynyt värittömäksi ja alastomaksi.

Keskistä Torisevaa Inha piti yleisluontoisena erämaajärvenä, kappaleena Suomen ikivanhaa perusvuorta ja aarniometsää. Kolmas, Yläinen Toriseva Virtain päässä oli
"ihana, viehättävä helmi, niin ehyin rannoin, niin pilviä pitävin kuusikoin ja petäjistöin, niin tyvenin vesin ja kallioiden kuvastuksin, että matkamiehen nahistuneeseen mieleen, ennenkuin hän aavistikaan, pulpahti riemuista luonnonsävel."

Yläinen Toriseva oli vähiten muuttunut, kun Inha muutaman vuosikymmenen kuluttua palasi sitä katsomaan.
"Sepä onkin Virtain pappilan maata, jota hakataan pois vain säästellen."
 

Tosin Inha piti pahana juurelta oksittua maantien puoleista rantaa, sillä järvi oli menettänyt piileksivän salaisuutensa.
"Eikö Virtain kunnan kannattaisi säästää järven rantoja kaikelta hakkuulta ja säilyttää niin ehjänä kuin mahdollista maisemaa, joka on sen somimpia, jota käydään katsomassa läheltä ja kaukaa?" kysyy Inha.

Inha tutkaili lapsuutensa järvimaisemaa kesällä 1915 ja tuolloin tuntui järvistä eteläisin, Alainen Toriseva, melkein parantuneen entisestään. Paljaalle aholle oli kasvanut tiheä nuori männikkö, torpat olivat sulautuneet maisemaan – Toriseva näytti jälleen ehjältä, vaikka sen yleissävy oli muuttunut. Hän halusi leppyä jopa taiteilija Armid Sandbergin rakentamalla kaksikerroksiselle Pilvilinnalle, koska
"se puhuu lemmestä tätä luontoa kohtaan ja suosittelee sitä semmoisille, jotka eivät muutoin tule sen arvoa ajatelleeksi."

Riemu oli ennenaikaista. Vuoden 1916 teksti jatkuu:
"Viime talven kuluessa hakattiin pohjoispään vuoriranta aivan tyhjäksi, vieläpä vuoren päällystäkin pitkiin matkoihin. Kaikki rantamaisemat menivät perinpohjin pilalle."

"Kuinka kauan kuluneekaan, ennenkuin niillä kallioilla jälleen on kehyksenä entinen jäntterä petäjikkönsä? Jos maa saa jäädä yksityisten haltuun, niin se tuskin tapahtuu milloinkaan. Mutta toivokaamme, että Toriseville pian koittaisi valoisampi aika ja että ne yhteistoimin suojellaan enemmältä hävitykseltä ja rauhoitetaan luonnonpuistoksi. Virtain kunnan tulisi tässä ryhtyä toimiin. Ne sopisivat hyvin yhteen sen pappilain metsämaahan. Myyköön kunta muualta sen verran, että voi ostaa nämä järvet ympäristöineen."

                                                                                          Maija Lehtinen, 1990.

Copyright © 2005 Jäähdyspohjan kyläyhdistys ry.