Olet täällä: Etusivu > Toimittaja, kirjailija ja kääntäjä > Poimintoja > Satu pirun housuista
English

Satu pirun housuista

Miksi piru käy housuissa

 Matin piti lähteä sunnuntaina kirkkoon, mutta kun ruuna ei ollut kengässä, eikä oliut seppää likitienoilla, niin ei ollut muuta neuvoa, kuin hänen piti itse lähteä töiltä palattuaan pajaan.
 Sitasi ruunan ovipieleen, heitti heinätukon eteen. Sytytti sitten tulen ahjoon, työnsi rautoja tuleen ja lietsoi ne kuumiksi.
 Kerrankos sitä täytyy isäntämiesten itsensä lähteä pajaan, kun ei satu seppiä maille, ja monasti oli Mattikin vasaraa pidellyt. Mutta vaikka hän oli saanut ennenkin hevosenkengän syntymään, niin ei tahtonut se työ tällä kertaa käydä laatuun.
 Miten hän kalkuttelikin ja käänteli rautaa pihdeissä, siitä vaan ei tahtonut tulla kalua.
 Milloin ei tullut hokki laadullinen, milloin taas teki naulasauma kiusaa. Kerran se oli jo kenkä saada valmiiksi, puuttuihan vain yhtä naulanreikää. Mutta kun Matti sitä reikää lyömään, niin iskipäs vähän liikaa, ja pura lupsahtikin läpi, kaulaansa myöden, tehden niin suuren reiän, että siihen olisi vaikka peukalo sopinut.
 „Piruko sitä nyt riivaa", mutisi Matti itsekseen. Mutta tuskin hän oli saanut sen sanotuksi, niin jo ilmestyikin piru pajan ovelle.
 Laati tervehdyksen, sillä jo se on pirukin ihmistapoja oppinut:
 „Mitäs Matille?“
 Matti vilkasi työstään karsaasti ovensuuhun ja ajatteli: Tuoko siinä olikin kalastelemassa; kummako se, ettei tahdo tulla mitään . . . Vastasi kuitenkin tervehdykseen:
 „Iltaa, iltaa, mitäs pirulle itselleen?“
 „Taisit kutsua, taidat tarvita?“
 „Taisi tulla mainituksi", arveli Matti ja koetti kalkutella pienemmäksi sitä viimeistä naulanreikää, joka oli niin iso tullut ja pilannut muuten valmiin kengän. . . . Sinäkin olet alati joutilas tulemaan . . . Olisihan tämä työ tainnut sinun avuttakin syntyä . . . Mutta kun kerran tulit, niin käyhän lietsomaan."
 Matti nakkasi pilalle menneen kengän nurkkaan, työnsi uusia rautoja ahjoon ja pani pirun lietsomaan.
 Mutta tuskin oli piru kerran muljahuttanut silmiään ja painaltanut palkeiden vartta, niin ahjosta kekäleet alkoivat sinkoilla pitkin seiniä ja nousi lieska semmoinen, että oli syttyä koko paja palamaan.
 „Mitä se semmoinen lietsominen merkitsee?" ärjäsi Matti ja hyppäsi hätään, ennenkuin se ennätti palkeetkin rikkoa. Pisti lapiolla uusia sysiä ahjoon, korjasi rautoja ja rupesi itse lietsoamaan.
 Kun raudat olivat saaneet kuumiksi, niin rupesivat kahden miehen takomaan. Matti hoiti rautaa ja käytteli käsivasaraa, piru löi moukarilla. Piru yritteli lyödä kovempaa sille puolelle, jonka piti jäädä kapeammaksi; mutta Matti osasi aina kääntää raudan juuri vähää ennen, kuin väkivasara siihen koski, ja pirun vehkeistä huolimatta rupesi kun rupesikin sillä tavalla syntymään kenkä. Ja hyvä kenkä siitä oli tullakin, sileätekoisempi, kuin on parkaankaan sepän käsistä lähtenyt. Vasaran jälkiä ei näkynyt laisinkaan, se oli joka taholta sileä kuin tahkottu . . . Matti jo alkoi olla hyvillään apulaisestaan.
 Kenkä sai niin valmiiksi, että se taas oli vain viimeistä naulanreikää vailla. Matti otti sen kauniisti pihtiinsä ja laski alasimelle läven kohdalle, sovitteli sitten pajuvartisen puran tarkkaan sille paikalle, johon naulanreikä oli tehtävä ja käski lyömään päälle hiljaa ja varovasti.
 Piru ei olisi ollut piru, jos olisi totellut.
 Piru iskikin olkansa takaa, iski niin rajusti, että pura ja kenkä menivät mäihäksi ja vielä alasinkin painui korttelin verran maan sisään.
 Matti siitä suuttui ja kiljasi:
 „Korjaa luusi minun pajastani, senkin pikikuono, kun et osaa olla ihmisiksi!“
 Mutta piru päästi pahan naurun ja yhä yltyi. Rupesi hyppäämään Matin ympäri, varisti kaikki pajakalut laudoilta maahan, potki sydet pitkin lattiaa ja tempasi vielä alasinta kahden käden niin, että kumpi­kin pää lohkesi sille kouraan.
 Matilla alkoi sappi yhä enemmän kiehua, kuta kauemmin piru piti ilvettään. Hiukset nousivat pystyyn, silmät muljottivat ja naama kävi tulipunaiseksi vihasta. Mutta piru, jolla on häntä kuin vasikalla, tupsu päässä, kastoi vielä saparonsa vesikaukaloon, pyöritteli sitä pajan lattiassa muutamaan kertaan ja huitasi Mattia vasten suuta nokisella hännällä.
 Matti ei silloin enää malttanut mieltään, vaan hairasi kiinni pirun hännästä, kun se taas hyppäsi hänen ohitseen, kietasi hännänjuuren tukevasti oikean kouransa ympäri ja huusi pirun korvaan: „Kyllä minä opetan! ..."
 Sivalsi sitten vasempaan käteensä ahjosta tulisen raudan ja veti sillä pirun selkää pitkittäin ja poikittain, niin että käry lähti.
 Kun piru tunsi selässään palavan raudan ja vielä ristinmerkin, niin se otti niin äkkilähdön, ettei joutunut edes ovea hakemaan, vaan töytäsi seinästä mäelle. Matti piti lujasti kiinni hännästä ja piirteli vain tulisella raudalla ristinmerkkiä pirun selkään, ja piru laukkasi edellä, niin että vuorenkukkulat iskivät tulta.
 Kun oli näin kuljettu kuuden pitäjän läpi, niin Matti hellitti seitsemännen rajalla ja päästi ajokkaansa irti. Mutta piru jatkoi samaa laukkaa vielä kuuden pitäjän halki ja seisahtui vasta seitsemännen rajalle taaksen katsomaan.
 Piru kävi tästä retkestä niin araksi hännästään että se poikkesi ensimäiseen räätäliin, joka sattui matkan varteen, ja tilasi itselleen housut. Kun housut piti tehdä siltä varalta, että niihin häntäkin mahtui, niin niistä tuli leveämmät, kuin muitten housuista.

Ja siitä pitäen on piru käynyt housuissa.

I. K. Inha.
 
Kyläkirjaston kuvalehden B-sarja:  Opiksi ja huviksi Nro.1 Tammikuu 1901
« Edellinen  |   Ylös  |   Seuraava »

Kunniakäynti I. K. Inhan muistomerkillä

12.11. klo 14 Torisevalla
(Torisevajärvientie 493)

 

© 2015 I.K. Inhan kotikylä Jäähdyspohja. | Powered by CMSimple | Template by CMSimple | Kirjaannu