NOKKAHUILUPUU SOI KYLÄSSÄ

Tampereen yliopiston Virtain kulttuurintutkimusasema on julkaissut

Maija Myllykankaan runokirjan Nokkahuilupuu, joka on runollinen

päiväkirja runoilijan kylästä. Sen ensimmäiset rivit syntyivät

syyskuussa 2004, kun Myllykangas jäi vuoden sapattivapaalle

toimittajantyöstään ja asettui taloonsa Virtain Jäähdyspohjaan.

Syksystä syksyyn hän piti runopäiväkirjaa samalla, kun kirjoitti

vienalaisnaisten elämäkertoja.

Asetelma on kirjallisuudessa klassinen: erakkomajan elämänrytmi syntyy

luonnosta, arjen ja pyhän vaihtelusta, hiljaisuudesta, hitaudesta,

ihmisen surusta ja olemassaolon riemusta. Nokkahuilupuu alkoi soida

suomalaisessa runokylässä.

Runokirja on vanhanaikaisesti omistettu Into Konrad Inhalle. Sen

säkeet sijoittuvat yhteiseen kotikyläämme, Virtain Jäähdyspohjaan.

Sinisen vinttikamarini ikkunasta Velhonmäen rinteeltä avautuu näkymä

laaksoon ja Majajärvelle, aina Ronavuoren laelle asti, kertoo Maija

Myllykangas. Näissä maisemissa, laakson toisella reunalla marraskuussa

1865 syntyi valokuvaaja, kirjailija I.K. Inha ja eli täällä

lapsuutensa ensimmäisen tärkeän vuosikymmenen.

Inha se oli, joka alunperin neuvoi minut runojen tielle suomentamalla

L.M. Montgomeryn Pienen runotytön. Hän avasi minulle ikkunat myös

vanhaan Vienaan, isovanhempieni synnyinmaahan, teoksellaan Kalevalan

laulumailta. Toimittajantyössäni olen koettanut oppia häneltä, miten

aihe pohjustetaan hyvin, suodatetaan ymmärryksen läpi ja tarjoillaan

lukijalle houkuttelevasti, pohtii Myllykangas.

Elämä kuljetti minut Vienan virroille ja Virtain vienoille saloille,

Inhan poluille. Hän on puhunut minulle maisemasta ja kauneudentajusta,

luonnon ja lauseen rytmistä, kirjoittajantyön yksinäisyydestä ja

lumosta. Nokkahuilupuu on minun lahjani hänelle, tästä ajasta ja

omilla keinoillani – mutta yhteisestä kylästämme ja samasta

auringosta.

Jäähdyspohjalaiset ovat tehneet 20 vuotta yhteistyötä Tampereen

yliopiston Virtain kulttuurintutkimusaseman kanssa Inhan elämäntyön

esillä pitämiseksi. On järjestetty seminaareja, vuosijuhlia ja

iltamia, on koottu julkaisuita ja pystytetty valokuvanäyttelyitä. Kun

kulttuurintutkimusasema nyt julkaisee Nokkahuilupuun, olkoon se uljas

pieni lenkki Inha-keskusteluiden ketjussa, tervehdys hänen

kotikylästään joka yhä kutoo runoutta asujansa mieleen.

Nokkahuilupuu on kälviäläissyntyisen Myllykankaan toinen runokirja.

Vienansineä ilmestyi vuonna 1997 hänen silloisella nimellään Maija

Lehtinen Koivun ja tähden kustantamana. Myllykangas on työskennellyt

toimittajana 25 vuotta, mm. päätoimittajana Ruovesi-lehdessä ja nyt

viikonvaihdeosaston esimiehenä Keskipohjanmaassa. Hän on ollut myös

tiedottajana Kaustisen kansanmusiikkifestivaaleilla ja Arhippa

Perttusen säätiössä.

Nokkahuilupuun kannen grafiikan on tehnyt Ruukissa syntynyt,

Tampereella asuva kuvataiteilija Tuuni Turula. Runokirjaa on

saatavissa Tampereen yliopiston Virtain kulttuurintutkimusasemalta

sekä tilaamalla kirjakaupoista.